Napsahtiko akillesjänne?

Akillesjänne on ihmiskehon suurin ja vahvin jänne – ja siitä huolimatta todellinen akilleen kantapää. Jänteen repeämä syntyy usein hyvin pienestä vammasta, minkä vuoksi akuuttiakaan akillesjänteen repeämää ei aina korvata tapaturmavakuutuksesta. Akillesjänteen repeämä ei vaadi hoitoa samana päivänä, mutta se on syytä arvioida kolmen vuorokauden kuluessa.

Akillesjänne on pohkeen takaosan lihasten yhteinen jänne, jolla lihakset kiinnittyvät kantaluun takaosaan. Lihakset mahdollistavat nilkan ojentamisen, ja niillä on merkittävä rooli myös askeleen tuki- ja ponnistusvaiheessa sekä tasapainon ylläpitämisessä.

Akillesjänteen vaivat voidaan jakaa akuutteihin eli äkillisiin ja kroonisiin eli pidemmän ajan kuluessa syntyviin. Tyypillinen akillesjänteen akuutti vaiva on jänteen repeäminen, joka syntyy tyypillisesti pienessä ponnistuksessa, usein tietyissä sisäpalloilulajeissa kuten sulkapallossa. Useista tutkimuksista huolimatta vielä ei ole saatu varmuutta siihen, miksi kehon vahvin jänne repeää usein jopa lähes olemattomasta vammasta. Repeämiselle altistavana tekijänä saattaa olla rasituksen, vammojen tai tiettyjen lääkeaineiden aiheuttama jänteen sisäinen rappeuma.

Vamman yhteydessä kuuluu ja tuntuu usein napsahdus tai paukahdus, jonka perusteella potilas osaa itsekin epäillä jänteen repeämää. Ponnistusvoima huononee välittömästi, mutta käveleminen onnistuu usein kohtalaisesti katkenneesta jänteestä huolimatta. Kylmähoito on syytä aloittaa heti ja jalka nostaa kohoasentoon. Lääkäriin kannattaa hakeutua mahdollisimman pian. Akillesjänteen repeämä ei vaadi hoitoa samana päivänä, mutta vamma on syytä arvioida kolmen vuorokauden kuluessa sen syntymisestä.

Leikkauksella usein varmin hoitotulos

Repeämän toteamiseen ei tarvita kuvantamistutkimuksia, mutta ultraäänitutkimus tarvitaan aina ei-leikkauksellista hoitoa suunniteltaessa. Repeämää hoidetaan sekä leikkaamalla että kipsihoidolla, mutta vain tietyt repeämät soveltuvat hoidettavaksi ei-leikkauksellisin menetelmin. Leikkauksen etuna on varmempi hoitotulos, mutta haavan paranemisen suhteen saattaa tulla ongelmia. Akillesjänteen alueen iho on luonnostaan huonosti paranevaa, ja alueelle kehittyy usein kosmeettisesti rumannäköinen arpi. Ongelmia pyritään välttämään käsittelemällä kudoksia huolellisesti leikkauksen aikana.

Akuutissa repeämässä ei yleensä tarvita erityisiä toimenpiteitä, vaan jänteen päät ommellaan suoraan takaisin yhteen. Jos jännerepeämää ei ole huomattu ajoissa ja kyseessä on niin sanottu vanha repeämä, turvaudutaan toisenlaiseen hoitoon. Tällöin leikkauksessa tarvitaan erilaisia lisätoimenpiteitä, sillä jänteen lihaksen puoleinen pää on yleensä vetäytynyt kauemmaksi eikä suoraan ompeluun ole mahdollisuuksia. Pohjelihaskalvoa voidaan kääntää jänteen vahvikkeeksi tai käyttää jännesiirteitä. Akillesjännerepeämästä toipumiseen menee vähintään puoli vuotta.

Akillesjänteen rappeuma voi olla oireeton

Krooniset akillesjänteen vaivat voidaan jakaa varsinaisen jänteen alueen ongelmiin ja jänteen kiinnityskohdan ongelmiin. Jänteen vaivat esiintyvät useimmiten jänteen keskiosassa, jossa verenkierto on huonoin. Tyypillisiä ongelmia ovat jänteen tulehdus ja rappeuma. Akillesjänne tulehtuu ja kipeytyy herkästi liiallisesta tai poikkeavasta rasituksesta, virheellisestä askelluksesta tai jalan virheasennosta. Akuutti kipeytyminen rauhoittuu usein näiden altistavien tekijöiden nopealla korjaamisella. Tulehdustilanne saattaa kuitenkin jänteen alueella herkästi kroonistua eli pitkittyä.

Jänteen rappeuma kehittyy usein hitaammin, ja se saattaa olla täysin oireeton. Tällöin jänteessä on tunnettavissa kivuton paksunnos. Usein tällaiseen rappeumaan eli tendinoosiin liittyy kuitenkin tulehdusreaktiota, joka saattaa oireilla hyvinkin kivuliaasti. Diagnoosi on helppo tehdä kliinisesti, mutta magneettikuva antaa parhaan kuvan jänteen kunnosta. Magneettitutkimus on tarpeen viimeistään silloin, kun suunnitellaan leikkaushoitoa. Tässä tapauksessa ultraäänitutkimuksella ei ole käyttöä sen epätarkkuuden vuoksi.

Jänteen tulehdusta kannattaa aina hoitaa runsaalla kylmähoidolla, ja paikallisesti kipualueelle voi käyttää tulehduskipulääkevoidetta tai -geeliä. Lisäksi tulehdusreaktiota voidaan rauhoittaa jänteen viereen laitettavalla kortisonilla.

Myös jänteen venyttely on tärkeää. Tutkitusti hyviä tuloksia on saavutettu niin kutsutuilla eksentrisillä lihasharjoitteilla, joissa lihas tekee työtä samalla kun siihen kohdistuu venytystä. Jos muista hoidoista ei ole apua, päädytään usein leikkaushoitoon. Erilaisia menetelmiä ovat skleroterapia, radiofrekvenssiterapia, jänteen puhdistus sekä jänteen puhdistus yhdistettynä jännesiirteeseen.

Jalan virheasennoista ongelmia

Oma lukunsa ovat jänteen kiinnityskohdan ongelmat. Kantaluun takaosan malli, niin sanottu Haglundin kantapää tai muut jalan virheasennot voivat aiheuttaa ahtautta ja hankausta luun ja jänteen väliin, jolloin kiinnityskohta altistuu tulehtumiselle. Oireena on kipu ja turvotus kantaluun takana. Venyttely voi pahentaa oiretta, mutta se on tärkeää jänteen kiristymisen ehkäisemiseksi.

Diagnoosi on helppo tehdä kliinisesti, mutta magneettikuvausta käytetään usein leikkaushoitoa suunniteltaessa. Varaten otetusta röntgenkuvasta nähdään parhaiten kantaluun malli.

Tulehdusalueelle annettava kortisonipistos on usein tehokas hoito, ja tarvittaessa voidaan antaa useamman pistoksen sarja. Kantakorotus, naisilla esimerkiksi korkokenkä, helpottaa painetta kiinnityskohdalta ja vähentää kipua. Leikkaushoito on aiheellinen, jos muut hoidot oikein toteutettuina eivät auta. Leikkauksessa jänteen kiinnityskohta ja tarvittaessa jänteen alaosa puhdistetaan ja kantaluusta taltataan luuta pois, jotta hankausta ei enää syntyisi. Tämä toimenpide vaatii yleensä osittaisen jänteen irrottamisen ja takaisin kiinnittämisen. Jatkohoitona on kipsi ja rajoitukset jalalle varaamisessa. Leikkaushoidon tulokset ovat yleensä hyviä.