Allergioita hoidetaan yhä useammin sietokykyä lisäämällä

Lasten atooppinen ihottuma, allerginen nuha ja astma ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet, ja nykyisin allergisista sairauksista kärsii jopa joka viides lapsi. Allergioiden syntyyn liittyvä tietämys on kuitenkin lisääntynyt ja tuonut muutoksia allergiasairauksien hoitoon. Allergeenien välttämisen sijaan allergioita hoidetaan yhä useammin siedättämällä.

Allergisia sairauksia aiheuttavat allergeenit, tavallisimmin tietyt ruoka-aineet, siitepölyt ja kotieläimet. Perinteinen tapa hoitaa allergioita on ollut allergeenien välttäminen. Tämä on edelleen keskeinen ja edullinen hoitomuoto, mutta viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota toleranssin eli sietokyvyn lisäämiseen allergeeneja kohtaan. Myös valtakunnallinen allergiaohjelma 2008–2018 on ottanut yhdeksi pääsanomakseen sietokyvyn lisäämisen.

Siedätyshoidon yleistymisen taustalla on osittain allergisten sairauksien immunologiaan liittyvän tiedon lisääntyminen. Allergioiden taustalla on puutteellisesti kehittynyt sietokyky allergeeneja kohtaan, ja siedätyshoidolla puutteellisesti kehittynyttä sietokykyä on mahdollista korjata. Sietokyvyn synty on aktiivinen immunologinen tapahtuma, johon tarvitaan ihmisen immuunijärjestelmän ja allergeenin kohtaamista. Täydellinen allergeenin välttäminen ei näin ollen voi johtaa sietokyvyn syntyyn.

Siitepölyallergioiden hoidossa meillä on jo näyttöä siitä, että perinteinen pistossiedätyshoito ja kielenalussiedätyshoito lisäävät sietokykyä ja ovat suositeltavia hoitomenetelmiä. Sen sijaan siedätys ruoka-aineille on toistaiseksi kokeellista hoitoa, jota toteutetaan ainoastaan tutkimuksellisesti eettisten toimikuntien hyväksymänä.

Varhainen hoito tärkeää

Omin neuvoin ruoka-aineiden siedätystä ei pidä ryhtyä kokeilemaan. Omatoimikokeilut voivat olla lapselle jopa hengenvaarallisia. Myöskään kotieläinten hankkiminen omin päin siedätysajatuksella ei ole suositeltavaa. Ajoittaisista kotieläinkontakteista aiheutuu eläinallergisille kiusallisia oireita, joten niitä on syytä välttää. Pitkäaikaisennusteen kannalta ne eivät kuitenkaan ole välttämättä niin vaarallisia kuin on aiemmin ajateltu. Sietokyvyn syntyhän edellyttää allergeenille altistumista.

Myös tehokas ja varhainen oireiden hoito lisää ja rakentaa sietokykyä allergeeneja kohtaan. Limakalvojen ja ihon paikallinen tulehdustila muokkaa paikallista immunologista mikroympäristöä siten, että sietokyvyn muodostuminen estyy. Tämän vuoksi ihon ja hengitysteiden limakalvot on pidettävä mahdollisimman vähäoireisina ja reagoitava allergiaoireisiin varhain, jos mahdollista jopa ennen niiden puhkeamista.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varhaislapsuuden atooppista ihottumaa hoidetaan tehokkaasti. Ihon tulehdusreaktio pidetään niin vähäisenä kuin mahdollista käyttämällä tulehdusta rauhoittavia voiteita. Samoin vältetään oireita aiheuttavia ruokia mutta vain niitä. Jos ruoka-aineet ovat aiheuttaneet vakavia reaktiota, on dieettien rakentaminen sekä kaikki altistukset ja kokeilut tehtävä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa.

Leikki- ja kouluikäisen lapsen allergisen nuhan ja silmätulehduksen hoito on aloitettava mahdollisimman varhain antihistamiineilla ja tulehdusta rauhoittavilla nenäsuihkeilla. Myös astmaoireisiin pitää reagoida mahdollisimman nopeasti.

Siedätys aloitettava ennen siitepölykautta

Yli viisivuotiailla lapsilla voidaan siitepölyallergioiden hoidossa käyttää siedätyshoitoa, joka on parhaiten tutkittu ja eniten käytetty sietokykyä lisäävä hoito. Aiemmin sitä käytettiin lähinnä vaikeiden allergioiden hoidossa lääkityksen osoittauduttua heikkotehoiseksi. Nykyisin siedätyshoidosta on tullut yhä tasa-arvoisempi vaihtoehto oireenmukaiselle lääkehoidolle.

Perinteinen siedätyshoito annetaan pistoksina olkavarteen. Allergeenipistokset annetaan hoitajan vastaanotolla lääkärin valvonnassa, ja seuranta-aika pistosten jälkeen on 30 minuuttia. Lehtipuiden siitepölyallergian hoidossa käytetään koivua ja heinäkasvien siitepölyallergian hoidossa timoteita. Ristireagoinnin vuoksi näillä allergeeneilla voidaan hoitaa kaikkien puiden tai heinien aiheuttamia allergioita.

Hoidon aloitusvaiheessa pistoksia annetaan kasvavin annoksin viikon välein noin kahden kuukauden ajan kunnes päästään ylläpitoannokseen. Tämän jälkeen hoitoa jatketaan kuuden viikon välein annettavin pistoksin yhteensä kolmen vuoden ajan. Hoito pitää aloittaa niin, että ylläpitoannokseen päästään ennen siitepölyaikaa. Tästä syystä koivusiedätys on aloitettava viimeistään tammikuussa ja timoteisiedätys helmikuussa. Hoidon hyöty näkyy jo vuoden kuluttua, ja sen teho lisääntyy vielä toisen vuoden jälkeen. Kolmannella hoitovuodella lähinnä turvataan hoidon vaikutusten jatkuminen mahdollisimman pitkään.

Timoteisiedätyksessä on nykyisin käytettävissä myös kielenalustabletti. Ensimmäinen tabletti otetaan vastaanotolla, ja potilasta seurataan 30 minuuttia. Tämän jälkeen hoitoa jatketaan kotona kielen alle laitettavalla tabletilla, joka otetaan kerran päivässä kolmen vuoden ajan. Lähivuosina on kielenalustabletteja odotettavissa myös koivu- ja kissa-allergioiden hoitoon.

Yli kuusivuotiaille maito-, kananmuna- ja vehnäallergisille lapsille, joiden allergia ei ole itsestään rauhoittunut, voidaan antaa kokeellista siedätyshoitoa. Hoito on toistaiseksi täysin tutkimuksellista ja se toteutetaan Tyksissä osana käynnissä olevia tutkimushankkeita. Alustavat tulokset ovat lupaavia, ja on mahdollista, että tulevina vuosina myös ruoka-aineallergioita hoidetaan siedättämällä.

Tietopulssi 1/2011